Sri Lankan postilaitos

Olemme lähettäneet kaksi pakettia Sri Lankasta ja viettäneet niin ollen yhteensä kolme tuntia Sri Lankan kahdessa eri postitoimistossa.

Ensimmäinen tehtävä meille annettiin Intiassa. Goalla olevan asuntomme kiinteistömies, Churchill, pyysi meitä lähettämään sisarelleen Mysoreen aitoa Ceylonin kanelia. Kun noin arvovaltaisella nimellä varustettu mies jotain pyytää, niin onhan toive täytettävä! Isäntäperheemme Anuradhapurassa Sri Lankassa halusi ystävällisesti auttaa meitä. He lähtivät etsimään kanssamme hyvää kanelia torilta. Ostimme sitä noin 200 g. Meille oli uusi tieto, että Sri Lankan (Ceylonin) kaneli on parempaa ja terveellisempää kuin esim. Intiassa viljeltävä. Ceylonin kaneli sisältää murto-osan kumariinia ja on maultaan vähemmän pistävä.

Kun kaneli oli saatu hankittua, oli aika suunnistaa postiin. Siellä saimme kuulla, että A) kanelitangot on murskattava pieniin osiin ja B) ne on pakattava läpinäkyvään täysin umpinaiseen muovipussiin. Ensin suunnistimme rouvan kanssa kirjakauppaan etsimään tiiviitä pusseja. Sieltä ei löytynyt. Parhaita olisivat olleet meikäläiset Minigrip-pussit, mutta kun ei täällä kotitalouksissa harrasteta pakastamista, niin ei sellaisia pusseja ole. Seuraavana suuntasimme muovikauppaan ja sieltä lopulta löysimme sopivan, tiiviin muovirasian kaneleille. Kylläpä siinä vierähti tovi postissa, kun useampi ihminen hoiti asiaa. Yhteensä kanelin postitus vei meiltä neljältä henkilöltä ja postin henkilökunnalta tunnin. Koska Churchill oli ollut ihan innoissaan kanelista ja sen toimittamisesta siskolleen, tuntui kaikin tavoin tärkeältä saada tehtävä hoidettua. Pientä harmitusta aiheutti se, ettei vastaanottaja koskaan vastannut Whatsapp-viesteihimme – olisi ollut kiva kuulla, saiko hän lähetyksen. Mutta, minkä suomalainen lupaa, se tehdään:)

Kaksi lepakkotuolia ja Annen pallit

Meille oli jo edellisen reissun aikana marraskuussa jäänyt pyörimään mieleen nahkaiset ”lepakkotuolit”. Olimmme kuitenkin hylänneet ostoajatuksen, koska tuntui mahdottomalta saada niitä Suomeen. Tällä uudella reissulla ajatus ei kuitenkaan jättänyt rauhaan – ja niinpä ostimme kaksi lepakkotuolia. Annen toivomat nahkapallit menisivät samaan syssyyn. Sittemmin selvittelimme lähes viikon ajan, miten kamat saadaan Suomeen. Koska meillä on halpisliput, emme saaneet ostettua lisälaukkua koneeseen. Muutenkin pituusmitta olisi ylittänyt lentofirman hyväksymät rajat. Lisäksi meillä on kaksi vaihtoa Dubaissa ja Krakovassa.

Ei kun siis taas Sri Lankan postiin. Kävimme tiedustelukäynnillä siellä ja kyselimme alustavia tietoja. Olisimme halunneet lähettää paketit lentorahtina. Englantia huonosti taitava nuori mies selasi listojaan, eikä tuntunut löytävän maatamme. Hätäpäissään hän ehdotti Philippines? Entä France? No, täytyi luovuttaa, ei Suomea ollut listalla. Estoniakin löytyi, muttei Finlandia. Mutta merikonttilähetyksien listalla Finland oli. ”Paljonko maksaa”, kysyimme. No, reilut 40 e – pakkohan se on sitten niin tehdä. Saimme ohjeen tulla ajoissa keskiviikkona heti 9 aikoihin, kun posti aukeaa. Tänään menimme klo 9.15 postiin. Siitä alkoi kahden tunnin operaatio, jonka tuloksena meillä toivon mukaan on kaksi lepakkotuolia ja Annen toivomat nahkapallit joskus kuukauden päästä koto-Suomessa.

Miten se sitten menikään? Ensimmäisenä siellä pyöriteltiin päitä, kun he näkivät tavaroiden koon. Vaikka heille viimeksi oli kerrottu, että paketti on noin 80 cm x 45 cm x 40 cm, he eivät silloin kertoneet, etteivät he pysty niin isoa pakettia pakkaamaan. Tiedustelimme, mistä voimme ostaa niin ison laatikon – no, Food Citystä kuulemma. Tässä välissä Jaska kävi bongaamassa riksakuskin katsomaan tavaroitamme ja tilasi häneltä kyydin Food Cityyn ostamaan laatikkoa. Minna vietti hikoiluttavat puoli tuntia postissa. Olipa hauska seurata postin toimintoja – ihan kuin olisi 60-luvulle hypännyt. Eri tiskeillä hoidettiin eri asioita. Yksi tiski hoiti mm. maanviljelijöiden ja kalastajien eläkkeitä jne. Ihmiset joutuivat menemään usealle eri tiskille asioitaan hoitamaan. Oliko tämä Kaurismäen elokuvasta vai todellisuudesta? Vaikka joskus on tullut kiroiltua tätä digi-digi-huumaa ja itsepalvelua, niin tuntuihan se lopulta järkevämmältä. Ainakin jos tehokkuudella mitataan. Hiki valui, tuulettimet eivät toimineet, virkailijoilla oli vettä vanhoissa viinapulloissa… Mutta jokaisella oli jokin tehtävä, vaikkapa liiman laittaminen merkkiin. Tuntui oudolta, että joku oli tiskillä aina ikäänkuin odottamassa seuraavaa tehtävää. Aikanaan Jaska ja riksakuski tulivat – apua, laatikko näytti liian pieneltä. Minna jäi pohtimaan virkailijoiden kanssa, miten tuolit saadaan mahtumaan siihen. Pitääkö laatikko hajottaa vai mitä tehdään? Tällä välillä Jaska ja riksakuski lähtivät majapaikkaamme hakemaan roudarin teippiä. Ei nääs luotettu paikalliseen;);) Pakettia paketoitiin hartaasti ja huolella. Sitten alkoi ”luukutus”. Tähän maksetaan pakkausmaksu (2,5 euroa) ja sitten meidät ohjattiin tiskille 11. ”Pyytäkää merilähetyspapereita”. Okei, saimme ne ja täytimme. Sitten jonotimme uudelleen tiskille 11. Emme muistaneet, että reviirirajat ovat niin pienet täällä. Ei saa jättää liikaa rakoa, muuten joku tulee siihen. Onneksi yksi ystävällinen mies antoi mennä edelleen. Merilähetyspaperit takaisin. Minne sitten? No sitten takaisin paketointipaikkaan. Paljonko painaa? Tulos 14,6 kiloa. Meille sanottiin tässä vaiheessa, että jos haluamme säästää, voidaan paketti purkaa, että saadaan tuo 600 g pois. Apua, no thank you! Menee nyt ihan noin vaan! Okei, no sitten tiskille 3 tai 4 maksamaan lähetys. Ok, maksoimme ja sitten hakemaan paketti ja takaisin tiskille 11. Täti laittoi merkit ja kollaustarran pakettiin. Ei uskallettu luottaa, että ne pysyvät, ja vielä haimme niiden päälle läpinäkyvää teippiä suojaksi.

Nyt vain luotamme kaikkiin suojelijoihin, joita postin toimistossa näkyi. Jospa paketti löytää perille!!!

Jos haluat nähdä, millaiset tuolit ovat kyseessä. voit googlata butterfly chairs sri lanka.

Ai niin, onko unohdettu kertoa, että Sri Lanka on sosialistinen maa. Jokaisella näyttää olevan jokin tehtävä, koulutus ja terveydenhuolto on ilmaista ja monta muuta mukavaa asiaa. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että olemme nähneet täällä enemmän Porscheja ja hybridi-autoja kuin Suomessa. Tasan ei siis pääoma jakaudu täälläkään. Myös uskonto (buddhalaisuus , hindulaisuus, islam tai kristinusko) on niin tärkeä ohjenuora elämässä, että tämä maa on erikoinen sekoitus kaikkea! Ei unelma missään nimessä, mutta herättää ajattelemaan, miten eri tavalla elämää voi kokea.

Tässä ääninäyte aamulta. Olemme majoittuneena koulun lähellä, joten kello 7.30 soi ensin buddhalaiset mantrat ja sitten todennäköisesti lauletaan kansallismielisiä lauluja.

APUA, kaiken tämän jälkeen huomasimme, että Annen pallit unohtuivat paketista!!! No, ei kun litteäksi vaan ja tungetaan reppuun! Ainakin ne saadaan perille.