30.9.-29.10.2019
Syyskuun viimeisenä päivänä suuntasimme aamulla hyvissä ajoin Langkawin lentokentälle. Olisi taas uusi maa ja uudet kujeet edessä. Kentällä oli aikamoinen jono lähtöselvitykseen, mutta emme hätäilleet, koska olimme tulleet ajoissa. Jostain syystä kyseiselle lennolle ei pystynyt tekemään netissä lähtöselvitystä. Jossain vaiheessa tiskiltä alettiin huudella Kuala Lumpuriin menijöitä ohi jonojen. Vähän se harmitti, kun mattimyöhäiset selvisivät ilman jonotuksia. Kaiken lisäksi kuulimme takanamme olevalta mieheltä, että kone Phuketiin lähtee vieläpä ennen Kuala Lumpurin lentoa. Vähän hermostutti myös se, että lippuumme ei sisältynyt matkatavaroita ja niitäkään emme olleet saaneet netissä ostettua lipun lisäksi. Siinähän se soppa oli valmis, kun tiskille vihdoin pääsimme! Kuulemma toinen lippu oli ostettava uudelleen!! , ja säästäisimme, jos matkatavaraa olisi yhteensä maksimissaan 20 kg. Alunperin reppumme painoivat kummallakin noin 11 kg. Nyt painoa oli 12,5 kg molemmilla. Tästä seurasi, että aloimme siinä siirtää tavaroita pikkureppuihin, jotka menisivät käsimatkatavaroissa. Alkoi tulla kiire ja mies hoputti. Hiki valui ja vaikka miten yritimme ottaa painavia kirjoja ja muuta pois, paino ei vain tippunut 10 kiloon per reppu. Lopulta mies sanoi, että ei haittaa, jos on vähän yli 10 kg/hlö. ”Nyt menkää kiireellä ostamamaan lippua toiselta tiskiltä!” Juoksimme kentän toiseen päähän (onneksi ei jättikenttä!) ja siellä valiteltiin, että vain käteinen käy ja meillähän ei tietenkään ollut enää Malesian ringittejä. No siitä Minna sitten juoksemaan automaatille. Huh, huh, olipa taas säntäilyt. Loppujen lopuksi selvisimme koneeseen, joka oli melkein puolityhjä. Äääh, mitä meidän reppujen pieni ylipaino olisi haitannut, etenkin kun paino vain siirtyi pikkureppuihin käsimatkatavaroihin. Ja miksi piti ostaa uusi lippu. Pakko oli unohtaa asia ja olla tyytyväinen, että olimme koneessa.
Perille päästyämme meitä oltiin vastassa, kuten olimme sopineet vuokranantajan kanssa. Asunto on vuokrattu Airbnb:n kautta ja vuokraaja on belgialainen Jan. Odotimme kovasti kuukauden breikkiä jatkuvaan rahtautumiseen. Asunto olisi kaksio, jossa on kaikki mukavuudet ja keittiö.
Perille saavuttuamme ensimmäinen havainto oli, että vastapäätä on mieletön rakennusprojekti meneillään!!!! Melu oli kauhea!!! Miehet sirkkelöivät, kalkuttivat metalliputkia, hitsasivat ja muuta mukavaa rakentamisääntä. Asunto tuntui kulahtaneemmalta kuin olimme kuvitelleet ja terassi ei ollutkaan sisäpihalle altaalle päin. Alku oli siis vähän ankea ja tuntui harmilliselta, että olimme sitoutuneet tähän kuukaudeksi. Viestittelimme kyllä Janillekin asiasta, mutta hinnanalennusta ei tullut.
Paikka on Phuketin saaren eteläosassa sijaitseva Rawai-niminen kylä. Kylä keskittyy rannansuuntaisen vilkkaan kadun ympärille. Ranta ei ole varsinaisesti uimaranta, vaan täynnä kalastajien ja matkailuyrittäjien pitkähäntä- ja moottoriveneitä. Phuket on iso saari Andamanien merellä ja asukkaita on vajaat 400 000. Phuket town on provinssin pääkaupunki ja siellä on vajaat 80 000 asukasta. Väestö saarella koostuu pääasiassa buddhalaisista, mutta suhteellisen paljon on myös muslimeita ja kiinalaisväestöä.
Saunomista ja uimista
Olemme olleet nyt nelisen viikkoa täällä. Asunto on mukava ja erityisesti allasalueet ja sauna. Olemme saunoneet kerran tai kahdesti viikossa ja ihanan kotoisalta se tuntuu, onhan sauna suomalainen Helo. Koska on niin kuumaa ja kosteaa, uiminen on melkein ainoa liikuntamuoto, jota voi harrastaa. Onneksi altaat ovat 25 metrin pituisia, joten eilenkin uimme yhteensä kilometrin! Kiva, että usein saa ihan yksikseen uiskennella. (tai nyt ei enää, vaikuttaa, että on tullut paljon porukkaa lisää, venäläisiä, kiinalaisia jne.)
Toki olemme myös useilla rannoilla käyneet. Niistä lähin ja pienin on Yanui ja Naiharn. Myös valmismatkojen kohteet eli Kata Beachin ja Patongin kävimme katsastamassa. Viime mainittuhan on aikamoisen bilekohteen maineessa, mutta keskipäivällä tunnelma oli suhteellisen rauhallinen.
Mopoilua ristiin rastiin
Luontokohteita
Kävimme pienellä Kathun vesiputouksella. Se meni ”pienestä” kuntoilusta, sillä rappusia ylös oli aikamoinen määrä. Uskomatonta, miten tässä kuumuudessa ja kosteudessa voimat hiipuvat! No, rehellisyyden nimissä, oli se aika jyrkkää nousua. Lopulta vesiputous ei ollut kovin kummoinen, mutta saipahan olla vähän aikaa poissa liikenteen melusta ja vihreyden keskellä.
Yhtenä päivänä suuntasimme Promthep-niemen näköalapaikalle, joka on aika lähellä meitä. Olimme käyneet siellä aiemminkin auringonlaskun aikaan. Me, ja muutama kymmenen (tuhatta;) kiinalaista, joiden isot bussit olivat siellä myös. Tällä kertaa oli kuitenkin tarkoituksena harrastaa vähän liikuntaa ja mennä alhaalla olevalle niemekkeelle. Taas oli aikamoinen reitti kivisine ja jyrkkine rinteineen. Oli pilvinen päivä, mutta niin kosteaa! Ihan hienot näkymät ja hetki luonnon rauhaa. Tännekin olivat kiinalaiset löytäneet. Eräät olivat laittaneet leirin pystyyn telttoineen ja toinen seurue oli hääpari kavereineen ottamassa kuvia. Ihme, että joku selvisi tuon reitin valkoinen hääpuku päällään:) Kiviröykkiöt ovat pieniä uskonnollisia ”patsaita”, en tiedä, kuvastavatko ne Buddhaa vai mitä.
Turuilla ja toreilla
Ankeriaan tapaisia kaloja Toukkia ja hyönteisisä – protskuu 🙂 Tiikerirapu Kyläläiset katsomassa jalkapallomatsia Kenttä ei ollut kummoinen, mutta pojat pelasivat tosissaan!
Phuket Town
Phuket town on meidän kylästämme noin 16 kilomertrin päässä. Olemme käyneet siellä pari kertaa. Toisella kerralla kävimme myös isossa ostoskeskuksessa (Central Festival Phuket) ja merkkivaatteiden outlet-paikassa. Kummastakaan ei löytynyt mitään ostettavaa meille. Oli tarkoitus etsiä lenkkareita Minnalle, mutta ne tuntuivat liian kalliilta. Phuket town on ihan kiva kaupunki. Siellä on myös kunnostettu ns. vanha kaupunki kahviloineen, ravintoloineen ja kunnostettuine (kiinalaistyyppisine?) kauppataloineen. Ne olivat pastellisävyisiä ja samantyylisiä, joita on Malesiassakin.
Tunnelma on jotenkin eurooppalainen kahviloineen, kauppoineen ym. Paljon oli kyllä sielläkin kiinalaisia turisteja, jotka kuvaavat toisiaan:) Jälleen täytyy ihmetellä, että vain 8 %:lla kiinalaisista on passi. Ei uskoisi, mutta heitähän on niin paljon.
Matkaa meiltä on siis noin 16 km, mutta siinäkin on välillä vähän kuumottavia tilanteita. Ainakin kyydissä ollessa 😉 Osa matkasta on moottoritietä ja osa pienempiä teitä. Kuski (=Jaska) on kyllä varovainen ja aiempi moottoripyörän ajokokemus tietysti auttaa. Mutta omat haasteensa tuo vasemmanpuoleinen liikenne ja hieman erilaiset liikennesäännöt. Yhtenä päivänä kävimme Kata beachilla ja Patong beachilla. Sinne vievän tien varrella oli tehostettu poliisivalvonta päällä. Meidät, kuten muutkin turistit, pysäytettiin. Poliisi sanoi, ettei suomalainen ajokortti riitä. Aiemmalla kerralla poliisi sanoi vain ”perfect”, kun Jaska näytti korttiaan (ABCe-kortti). Tällä kertaa saimme kuulla, ettei se riitä vaan vaaditaan kansainvälinen ajokortti. Pikkuisen alkoi hermostuttaa ja samalla päässä tykytti, ettei saa näyttää sitä. Ei saa nolata poliisia tai itseään. Kukaan ei saa menettää kasvojaan. Ai ai, kun se oli vaikeaa. Pitihän sitä huomauttaa, että miksei meille oltu aiemmin tätä kerrottu. Ensin luulimme, että kyseessä on rahastustempuksi, mutta kyllä totuus on, että Thaimaassa vaaditaan kansainvälinen ajokortti. Minna sitten keräsi kaiken itsehillintänsä ja anoi poliisilta monta kertaa, saisiko kysyä yhden kysymyksen. No, sainpa luvan. Halusin kysyä, miksi edellisellä kerralla tämä ei ollut ongelma ja miksi vuokraaja ei maininnut asiasta. Tämä poliisi taisi kuitenkin olla ”hyvä poliisi”. Jankkasimme jonkin aikaa ja kysyimme, mitä nyt tapahtuu. Hän sanoi ”walking”. Mitä??? Kävelemäänkö? Ai niin – r-kirjainta ei lausuta kovin voimallisesti tai ollenkaan täällä. Se olikin warning – eli se siitä. Kovin nöyrää esittäen ja kiitellen jatkoimme matkaa 🙂 Monet muut jäivät maksamaan sakkoja. Ehkä heillä ei ollut ollenkaan ajokorttia mukanaan. (Jälkikirjoitus: tänään meidät pysäytettiin kolmannen kerran ja nyt kortti taas kelpasi mainiosti).
Thaimaassa sattuu onnettomuuksia turisteille ja on ymmärrettävää, että ne halutaan minimoida. Viimeisellä kerralla me yritimme hieman oikoa Phuket town -reissulla ja olimme kivasti eksyksissä. Nyt otamme loppuajan rennommin. Jätetään riskit minimiin.
Big Buddha ja temppelit
Big Buddha on monen turistin tuntema kohde ja sinne huristelimme alkupäivinä. Reitti oli välillä kaunis keskellä metsäisiä teitä. Sinällään paikka ei meitä koskettanut. Kyseinen Buddha on tehty vasta 2000-luvulla. Toki se on betonista tehty ja marmorilla päällystetty massiivinen, mutta meidän mielestämme sieluton. Sisällä oli temppeli ja yksi munkki paikalla. Onko ainoa tarkoitus turistien viehättäminen? Paikka on varmasti hieno auringonlaskun aikaan – onhan se ylhäällä. Kiva oli myös mopoajeluilla, kun huomattiin tuollahan se Buddha on kukkulan päällä ja taas osasimme suunnistaa.
Kävimme myös Chalongin temppelissä (entinen munkkiluostari). Sekään ei ole käytössä enää, vaan toimii ainoastaan turistikohteena tietääksemme. Hieno paikka ja tornissa on (kai) Buddhan jäänteitä. Sinne(kin) voi tiputtaa boxiin rahaa. Munkithan elävät lahjoitusten varassa.
Alue sisälsi monia rakennuksia, mutten osaa niistä tarkemmin kertoa. Yhdessä ”talossa” ihmiset rukoilivat: Tässä video. Pihalla oli myös ”pömpeleitä”, joihin kävijät halutessaan voivat ostaa kovasti paukkuvia papatteja. Näin karkoitetaan (kai) pahaa pois. Laita äänet hiljaiselle! Pauke on kova! Tässä video.Buddhalaisuushan on muuten rauhaa ja keskittymistä korostava uskonto.
Nyt viime päivinä löysimme läheltä ihan oikean buddhalaisluostarin, jonka alueelle voi mennä. Siellä on hieno näköalapaikka, josta näkyi aiemmin mainitsemalleni Promthep-niemelle. Paikalla oli myös munkkien hautausmaa. Tässä kuvia luostarin alueelta. Harmi, ettemme päässeet munkkien kanssa puheisiin. Ehdottomasti vielä käytävä kerran tuolla. IHANA vilvoittava tuuli oli ainakin tuona vähän pilvisenä iltana.
Telkkaria ja arjen touhuja
Uskomatonta, mutta totta se on, että ihminen kyllästyy helposti. Joku helpommin kuin toinen. Mutta ehkä meihin on jollain tavalla sisäänrakennettua, että kun on jotain, niin alkaa kaivata muuta. Joka tapauksessa, voi sanoa, että ravintoloissa syöminen alkaa tympiä ja haluaa itse tehdä ruokaa. Normaalit arjen toiminnot pyykin pesuineen tuntuvat ihan mukavilta. Olemme myös tehneet pieniä ylläpitohommia. Jaska puhdisti ilmastointilaitteet ja teroitti veitset 😉 Aamupuuron teemme australialaisista kaurahiutaleista. Tosin ensimmäisellä kerralla puuro maistui oudolta. Selvisi, että suolaksi luulemamme aine olikin jotain kalamaista maustetta. Kun kyllästyimme murukahviin, ostimme espressopapuja. Ne hienonsimme ostamallamme tehosekoittimella ja valutimme hengityssuojaimen kautta. No, se alkoi tympiä ja palasimme murukahviin. Monenlaisia hedelmämehuja olemme harrastaneet. Elukoita ei ole onneksi pahemmin näkynyt. Yksi gekko oli eksynyt tiskialtaaseen eräänä päivänä.
Mitä kaipaa? Sitä, että aamulla voisi aukaista ikkunan ja sieltä tulisi raikasta, vähän viileää ilmaa sisälle. Mutta ei, tulee kosteaa ja kuumaa. Ilmastointilaitehan pyörittää huoneistossa vain samaa ilmaa. Täällä yölämpökin on noin 27 asteista ja ilmastointi meillä on yleensä asennettu 25-26 asteeseen. Onneksi on ilmastointi. Olisi tosi väsyttävää, jos olisi aina kosteassa yli 30 asteen lämmössä. Täällä on sadekausi meneillään, ja usein illalla on ukkosta. Päivät ovat kuitenkin usein kirkkaita ja millään tavalla se ei menoa haittaa.
Telkkaritarjontaa on 80 kanavan verran. Niistä katsomme eniten Aljazeeraa ja BBC Asiaa. Lisäksi on paikallista hömppää ja Venäjän, Australian ja Kiinan kanavia. Täytyy kyllä sanoa, että Aljazeera on monipuolinen ja yllättävän objektiivinen uutisoinnissaan. Yksi kanava näyttää vain koko ajan muslimeja kiertämässä mustaa kiveä Mekassa.
Siirtotyöläisistä ja elämästä yleensä
Työmaan meluun on vain pakko ollut tottua. Työmiehet ja -naiset tulevat vähän ennen 8:aa ja jatkavat klo 19-20 asti. Yksi pidempi ruokatauko on puolen päivän aikaan. No, ei tuossa terassilla olisi voinut istua kuumuudenkaan takia…Hullua, missä kuumuudessa ihmiset joutuvat työskentelemään. Havaitsimme aika pian, että rakennustyömaalla työskentelevät ihmiset ovat todennäkäisesti suurimmaksi osaksi lähimaista, kuten Myanmarista, Laosista tai Kampodzasta. Kävelyretkillämme olemme sattuneet heidän ja muiden siirtolaisten asumuksille. Ne ovat kuin slummeja, aaltopellistä kyhättyjä koppeja ja likainen mutavelli ympärillä. Onkin ollut hieman yllättävää, että Phuketin kaltaisella lomasaarella tällainen todellisuus on näinkin lähellä. Jännä juttu on thanaka, joka on kosmeettinen puuterimainen tuote. Sitä saadaan thanaka-puusta. Ensin huomasimme siirtotyöläisillä väriä poskissa – aine on erityisen suosittu Myanmarissa. Sitä näköjään laittavat naiset (ja joskus miehet) sekä lapset. Olemme olleet aika varovaisia ihmisten kuvaamisessa. Tällaisessa turismin läpitunkemassa paikassa ihmiset eivät luultavammin ihastu ajatuksesta. Tässä nyt kuitenkin muutama kuva, jossa kyseistä thanakaa on työmiehellä ja pikkutytöllä.
Monet rakennustyöläiset ovat nuoria ja niin virtaa näytti riittävän vielä työpäivän jälkeenkin. Tämä peli on nimeltään Sebak takraw ja sitä pelataan rottinkipallolla. Käsillä palloon ei saa koskea. Video.
Kommunikointi thaimaalaisten kanssa on jäänyt tosi vähälle. Suurimmalla osalla englanninkielen taito on todella rajallinen. Ravintoloissakaan suurin osa henkilöstöstä ei osaa kuin aivan perusasiat. Tästä johtuen mitään keskusteluja emme ole käyneet kenenkään kanssa. Tämä on aika harmillista ja aiheuttaa kyllä sen, että tuntee itsensä tosi erilliseksi täällä. On paikalliset ihmiset ja laumat kiinalaisia ja venäläisiä ja jonkin verran muita turisteja. Me ja muut siis. Ainoastaan yhden englantilaisperheen kanssa on vaihdettu kuulumisia. Rawaissa asuu myös suhteellisen paljon vakituisesti ulkomaalaisia. Iso osa taitaa olla pappaikäisiä äijiä nuorine paikallisine tyttöystävineen. Mukavaa oli eräänä iltana piipahtaa aidossa pizzeriassa, jota piti italiainen mies. Hyvät pizzat, tiramisu ja cappucino. Olipa helppo kommunikoida, melkein kuin oltaisiin samasta maasta. No, ainakin Euroopasta.
Prostituutio on maan tapa?
Nythän on uutisoitu, kuinka Thaimaan kunigas antoi potkut jalkavaimolleen. Joitakin kuukausia sitten hän ylensi jalkavaimon viralliseen asemaan. Näin ei ole tapahtunut sitten 1930-luvun. Nainen on heittäytynyt kuitenkin liian vaativaksi ja saa mennä. Näin kävi myös joillekin hovin työntekijöille.
Prostituutio täällä pikkukylässä ei hyppää sillä tavalla silmille kuin voi kuvitella jossain Pattayalla ja Patongilla. Mutta kyllä sitä täälläkin näkee. Baarit täyttyvät alkuillasta tytöistä ja länkkärimiehistä. Prostituutiota on ollut jo muinaisista kuningaskunnista lähtien ja paikallisetkin käyttävät näitä palveluja. Toki iso osa asiakkaista on varmasti ulkomaalaisia, joilla on paksummat lompakot. Toisaalta kun näkee, millaisissa oloissa osa väestöstä elää, niin ammatti voi houkutella. Ehkä erityisesti avioliitto varakkaan miehen kanssa houkuttelee (vaikkakin tuplasti tai triplasti vanhemman miehen kanssa).
Tätä kaikkea on vaikea ymmärtää kokonaan, kun ei pääse kenenkään kanssa keskustelemaan. Toisaaltahan Thaimaa on perinteinen maa, joten on outoa, että tyttökauppaa käydään niin avoimesti.
Thaimaalainen hymy – onko sitä ja mitä se on?
Phuketissa thaimaalainen hymy on ehkä vähän hakusessa. Jonkinlainen turtumus turisteihin lienee syynä. Toisaalta, eivät thaimaalaiset keskenäänkään näytä hymyilevän paljoakaan enemmän kuin suomalaiset. Toki palveluammateissa näkee korrektia palveluhymyä. Myös hämmentävää tilannetta pehmennetään aina hymyllä. On listattu ainakin 13 erilaista hymyä erilaisine merkityksineen: https://www.impactgrouphr.com/insights/thailand-the-land-of-the-smiles
Joka tapauksessa hymyllä pääsee pidemmälle kuin hermoilemalla ja vaatimalla.
Muutama sananen ympäristöasioista
Meidän asuntoyksikössämme on periaatteessa biojätteen ja sekajätteen roskalaatikot. Alkupäivinä jaksoimme erotella biojätteet ja muun jätteen. Sittemmin on ollut pakko luovuttaa, kun huomasimme, ettei sillä ole mitään merkitystä. Vihreässä ja sinisessä säiliössä on kaikki sekaisin. Uuh – olemme lajitelleet kotona jo 20 vuotta, niin tämä tuntuu oudolta. Täällä ei selvästi ole vielä herätty ympäristöasioihin, vaikka Phuket on täynnä länsimaisia ihmisiä ja asuntoyhtiö on ns. laadukas. Kaupassakin tarjotaan joka ainoa kerta pientä muovipussia, vaikka meillä on aina kassit mukana. Esimerkiksi Balilla ja Gili Islandsilla tämä oli jo lopettu ja monessa paikassa pussit olivat maksullisia. Harmillista kyllä, mutta emme ole ainakaan havainneet, että olisi vesipullojen tai -kanisterien täyttöä. Siispä joudumme ostamaan uusia kanistereita täytön sijaan.
Lopuksi
Kaikki varmasti ymmärtävät, että tämä kaikki on vain yhden/kahden henkikön subjektiivinen näkemys ja tällä kertaa vain yhdestä kohteesta. Tämä ei ole kaikenkattava näkemys Thaimaasta ja thaimaalaisesta kulttuurista! Ei todellakaan. Nämä ovat vain omia kokemuksiamme ja tuntuu, että me viihdymme jossain muualla paremmin. Tämä tuli nyt todettua. Olemme käyneet aiemmilla reissuilla muissakin Thaimaan osissa. Ainoastaan pohjoinen on käymättä ja siellähän sitä aitoa Thaimaata on varmasti jäljellä. Toisaalta etsimme tästä kuukaudesta paikoillaan oloa ja rauhoittumista ja se toteutui. Ensi tiistaina käännetään uusi lehti ja lennämme kohti uusia seikkailuja Sri Lankaan! Jatkossa tulee varmasti lyhyempiä juttuja. Kertokaahan,mistä asioista haluatte lukea ja kuulla. Me odotamme Sri Lankasta luontoelämyksiä, kommunikointia paikallisten kanssa, kulttuuria ja hieman viileämpää säätä. Sitä on toivon mukaan odotettavissa teeviljelyalueilla, jotka ovat ylempänä. Toivottavasti saatte jutuista hieman iloa alkavan kaamoksen keskelle 🙂
Puoli vuotta Aasiassa 
KIITOS! Paljon oli asiaa, tosi kivaa luettavaa. Terkut täältä jo aika viileästä Joensuusta, lunta odottelen.
su 27. lokak. 2019 klo 14.54 Puoli vuotta Aasiassa ( comment-reply@wordpress.com) kirjoitti:
> MinnajaJaska posted: ” 30.9.-29.10.2019 Syyskuun viimeisenä päivänä > suuntasimme aamulla hyvissä ajoin Langkawin lentokentälle. Olisi taas uusi > maa ja uudet kujeet edessä. Kentällä oli aikamoinen jono lähtöselvitykseen, > mutta emme hätäilleet, koska olimme tulleet ajoissa” >
TykkääTykkää
Kiitti Anne, kiva, jos tykkäsit😊Tämä blogiohjelma on hankala. Tein tätä pienissä pätkissä ja edelleen erityisesti kuvien laitto vie aikaa. Syynä tietty myös netin hitaus, tulee 90-luku mieleen….loading, loading😂. Toivottavasti lunta tulee, niin sen myötä valoakin! Hyvää viikkoa. Soittelen Sri Lankasta.
TykkääTykkää
Ihana että kotinne asettui kuitenkin mukavaksi alku tunnelmista huolimatta. Todella kauniita kuvia, maisemat kohdillaan. Todellisuus, odotukset ja mielikuvat ..hmmm. upeaa että kaiken tuon koette monta kertaa…kokeneina reppuilijoina pidätte päät kylminä vaikka varmaan välillä aikamoista vuoristorataa 😬 Kaikkea hyvää edelleen, kuulumisia ootellen. Täällä jo talvitakki siirretty lähemmäksi vaatekaapissa, talavi on tuloos…
TykkääTykkää
Kiitos Kirsi, juu, kaikkea ehtii tulla välillä mieleen;) Mutta kiva nykäistä taas eteenpäin! Kaikkea hyvää sinne alkavaan talveen. Juoksehan ittes pirteeksi😁
TykkääTykkää
Terveisiä täältä pohjolasta, jonne lumi on tainnut tulla jäädäkseen. Ihanaa lukea teidän trooppisia juttuja ja todeta, että saatte kokea siellä kaikkea jännittävää. Toivottavasti siirtyminen Sri Lankaan sujui hyvin. Nauttikaa täysin siemauksin taas uusista kokemuksista, myös meidän puolestamme!! Pitäkää huolta toisistanne.
TykkääTykkää
Kiitti Sanna – halit kaikille😙
TykkääTykkää