Sri Lankaan – kohti tuntematonta 29.10.-

Olimme innoissamme, että pääsemme vihdoin pois Thaimaasta. Jo lentokoneessa välillä Phuket-Kuala Lumpur tutustuimme srilankalaiseen äitiin ja tyttöön, jotka tosin asuivat Phuketissa. Oli mukava saada heti kontaktia ja esimakua uudesta maasta. Notkuimme Kuala Lumpurin kentällä noin viisi tuntia ja onneksemme se ei ollutkaan kallis kenttä. Meillä oli asiasta väärä mielikuva. Iltalento lähti 21 maissa. Kone oli täynnä srilankalaisia ja me olimme ainoat länsimaalaiset. Vieressämme istui nelikymppinen mies, jonka englannin kielen taito ei ollut huippu, mutta jotain saimme juteltua. Hän oli töissä Kuala Lumpurissa Malesiassa mutta nyt menossa käymään kotonaan Jafnassa Sri Lankan pohjoisosassa. Halpalentoomme ei kuulunut aterioita. Pikkuisen oli nälkä, muttei alettu ostamaan mitään syömistä. Mies alkoi huolehtia, emmekö me syö. Loppujen lopuksi edessämme oli Nasi Lemakit ja kokikset – hän tarjoaa! Eipä ole ennen moista sattunut!!! Sri Lanka teki heti vaikutuksen. Onneksi ei ole ruokarajoitteita, koska niistä ei olisi ilennyt mainita (ruuassa oli sekä munaa, kalaa että kanaa).

Matkareitti

Olimme tehneet reittisuunnitelman, jossa huomioimme sadekauden ja sen, että kohteet vaihtelevat luontokokemuksista kulttuuriin, historiaan ja rannalla makoiluun. Jossain luki, että sadekausi on tällä hetkellä loppumassa etelä-länsiosista ja tulossa itään ja pohjoiseen. Päätimme siis rajata reitin etelään, keskiosaan ja länteen. Tosin kaikki sanovat, että ilmastonmuutos on vaikuttanut sateisiin paljon, eivätkä ne ole niin ennustettavissa enää. Reittisuunnitelma menee näin:

Colombo (hotelli lentokentän lähellä) –
Sigiriya – kuuluisa Sigiriya -kallio (Unescon perintökohde)
Kandy – kaupunki järven rannalla, kulttuuria, pyhä Hampaan Temppeli, Temple of Tooth
Ella – vuoristokylä – luontoa ja vaellusta – teeviljelmiä ja viileämpää ilmaa
Udawalen luonnonpuisto – safari
Tangalle beach – rantailua
Galle – vanha portugalilaisten ajan siirtomaakaupunki
ja lopuksi Colombon lentokentän läheinen hotelli.
Tässä kohteet kartalla, eli teemme rengasmatkan!

Yritän laittaa blogiin laittaa eri kuvia kuin faceen ja instaan. Koska aika moni kaveri ei ole somessa, niin osittain tulee myös samoja kuvia uudelleen. Vaikeinta on rajata kuvien määrää! Haluaisin laittaa kaikki – on niin mahdottoman hienoja kokemuksia.

Mikä ihmeen Sri Lanka?

Tässä pieni tietopaketti taustaksi: Sri Lankan kirjoitettu historia ulottuu 2000 vuoden taakse, mutta asutusta alueella on ollut jo 75 000-125 000 vuotta sitten. Maan väkiluku on tällä hetkellä reilut 20 miljoonaa. Erilaisten vaiheiden ja hajanaisten kuningaskuntien jälkeen alkoi kolonialistinen aikakausi, kun ensin saapuivat portugalilaiset valloittajat ja myöhemmin hollantilaiset ja britit. Tällä hetkellä olemme Kandyn kaupungissa, joka oli kandylaisen kuningaskunnan pääkaupunki. Se taisteli vihollisia vastaan kuin pieni gallialaiskylä Asterixissa ja joutui vasta viimeisenä kaikista alueista brittien vallan alle vuonna1815. Sisällissota runteli maata 1980-luvulta vuoteen 2009. Kehitys sodan jälkeen on ollut nopeaa. Ikävä ja surullinen takapakki tuli tämän vuoden huhtikuussa, kun jokin muslimiryhmittymä hyökkäsi kirkkoihin. Matkailuluvut romahtivat. Mekin mietimme, onko maa turvallinen. Päätimme kuitenkin lähteä, sillä yleensä ihmiset elävät normaalia elämäänsä ja vain hullut poikkeusyksilöt tekevät tuollaista. Paikan päällä ollessa voi sanoa, ettei pelota. Normaalissa arjessa eri kansanryhmittymien välillä ei näytä olevan skismaa. Pääosa on buddhalaisia singaleeseja (äidinkieli sinhali), lisäksi on tamileja (kieli tamili), jotka ovat hinduja sekä katolisia kristittyjä. Tällä hetkellä Sri Lanka on valtiomuodoltaan demokraattinen sosialistinen tasavalta. Nimi oli vanhastaan Sri Lanka (Loistava saari). Nimen Ceylon antoivat brittivalloittajat ja vuonna 1972 Sri Lanka -nimi otettiin takaisin käyttöön. Itsenäisyys Britanniasta oli saavutettu jo vuonna 1948. Nyt tulossa ovat pian Presidentin vaalit 16.11. ja silloin meidän pitää olla varmuuden vuoksi jossain ”pöpelikössä”, eikä isossa paikassa, joissa levottomuuksia voi syntyä.
Lisätietoa Sri Lankasta helpoimmillaan wikipediasta: ://fi.wikipedia.org/wiki/Sri_Lanka ja https://fi.wikipedia.org/wiki/Sri_Lankan_historia.

Matkailijoille ollaan erittäin ystävällisiä ja kun katselee, kuinka ihmiset puhuvat toisilleen, vaikuttaa, että tavat ovat täällä kunniassa. Hymy on myös herkässä ja ihmisillä on halu keskustella.

**Lootuksia ja jasmiinin kukkia viedään aina temppeliin.**

Matkan alkutunnelmia

Colombon kentällä väsyksissä oli vähän sähläystä taksin kanssa. Olimme saaneet neuvoksi ladata Pick Me sovelluksen, jolla voi ottaa edullisia kyytejä. Emme kuitenkaan saaneet sitä toimimaan. Sorruimme ylihintaiseen taksiin ja lähdimme matkaan. Ensivaikutelma oli vähän pelottava, kaupunki oli huonosti valaistu. Saavuimme pian vartiointitolpalle, jossa mies avasi puomin. Jaska oli katsonut hotellin sijainnin väärin ja alkoi tivata, minne olemnme menossa. Tuntuikin, että meitä viedään jonnekin leirille! Saavuimme hotellin eteen ja pelkäsimme pahinta. Loppujen lopuksi paikalta paljastui todella kiva, vanhaa henkivä hotelli ja iso huone ja kylppäri poreammeineen. Olimme hotellin ainoat asiakkaat, joten huomio ja palvelu oli taattu. Kaupunginosa, Lion City, sijaitsi siis aitojen sisällä. Se ei kuitenkaan ollut mitään ökyrikkaiden aluetta, vaan siellä oli ihan tavallisia asuintaloja. Aamulla hotellin poika tilasi Pick Me:n kautta meille kyydin.

Valitsimme vahingossa vähän pikkuisen auton. Olihan edessämme neljä tuntia matkaa pitkin ruuhkaista tietä. Reput mahtuivat juuri ja juuri mukaan ja me ahtauduimme takapenkille. Yksi todella pelottava läheltä piti -tilanne sattui, kun bussi meinasi ajaa päälle. Erityisesti bussit ajavat täällä törkeästi, eivätkä väistä yhtään. Muuten liikenne soljuu suhteellisen mutkattomasti. Totesimme, että parempi katsoa maisemia kuin tuulilasista eteenpäin näyttäytyviä kohtaamistilanteita vastaantulevan liikenteen kanssa. Kuski oli mukava ja pysähdyimme ottamaan ensimmäiset Sri Lankan rupiat automaatilta. Taas uusi laskukaava käyttöön. 200 rupiaa on 1 euro, eli kahdella jaetaan ja vähän nollia pois. Helppoa.

Sigiriya – kylä ja siellä olevan kalliopalatsin jäänteet

Saavuimme Sigiriyaan ja homestay -paikka oli vähän hakusessa. Tie muuttui aina vain muhkuraisemmaksi ja pienemmäksi. Lopulta oikea paikka löytyi. Olimme kolme yötä Wish Prabha Lake view -kotimajoituksessa. Se osoittautui sopivaksi ajaksi ja oikeaksi valinnaksi. Oli kiva heti päästä tutustumaan paikallisiin ihmisiin heidän omassa elinpiirissään. Huone oli tilava perhehuone ja maja oli valmistunut vajaa vuosi sitten. Mutta olihan se aika basic – esim. lattia oli jätetty ihan sementille. Eniten harmittivat kärpäsparvet, joiden vuoksi ovea ei voinut pitää auki. Koska tuuletusrakoja ei ollut, oli vähän tunkkaista ja kosteaa. Onneksi huoneessa oli kuitenkin ilmastointilaite, vaikka sehän vain pyörittää samaa ilmaa. Tosin hintakin oli erittäin edullinen, taisi olla alle 10€ /yö/aamupalan kanssa.

Perheessä oli kaksi lasta ja saimme seurata perheen normaalieloa. Keittiön ja olohuoneen virkaa heillä toimitti talon edessä oleva veranta. Siellä pauhasi seinällä telkkkari ja äiti teki ruuat sivutasoilla. Illalliset söimme tuossa heidän katoksessaan. Aamupala tarjoiltiin meidän huoneemme edessä olevalle patiolle. Ruoka oli maittavaa ja oman puutarhan antimia. Nuori isäntä, Kumara, oli yhtä valloittava kuin hymynsä:)

Isäntämme Kumara ja puutarhan esittelyä. Vasemmalla kaneli.

Ensimmäisenä päivänä satoi ja tiet menivät kellertävän väriseksi mutavelliksi. Mutta olipa ihana kävellä maaseudulla, katsella kaunista lootusjärveä ja nauttia puhtaasta ilmasta. Ei tietoakaan Thaimaan paheista! Kukaan ei maukunut ” masaaaaaz, masaaaaaz”.

Sigiriya-kallio – maailman 8. ihme

Toisena päivänä suuntasimme pääkohteelle eli Sigiriyan kalliolle. Kävelimme sinne noin puoli tuntia, emmekä vielä tienneet, mitä oli edessä. Kaikki näytti siistiltä ja organisoituneelta. Aasialaiseen mittakaavaan suhteutettuna siis, ja paikoitellen myös europpalaittainkin katsottuna. Riksakuksit yrittivät myydä kyytejä meille, mutta eivät mitenkään aggressiivisesti.

Sigiriya-kalliota on luonnehdittu maailman kahdeksanneksi ihmeeksi ja se on Unescon kulttuuriperintökohde. Kohteessa näkyy eri aikojen kerrostumat ja alue on valtavan laaja ja monissa eri tasoissa. Sigiriyan alue kuului tuossa aiemmin mainitsemaani Kandyn kuningaskuntaan. Ensin alemmalla tasolla toii buddhalaisluostari n. 200 e.a.a. Jostain kumman syystä eräs kuninkaista halusi rakennuttaa palatsin Sigiriya-kallion päälle n. 500 e.a.a. Hän ei pysynyt vallassa kuin vajaat 20 vuotta, kun veli syöksi hänet vallasta. Yhdellä seinämällä jyrkässä kohdassa oli kauniita vanhoja maalauksia. Naisten arvellaan olevan tanssijattaria tai toisen tulkinnan mukaan ne liittyvät uskonnollisiin menoihin. Kauniita joka tapauksessa ; ) En ihan tarkkaan löytänyt tietoa, kuinka kauan palatsi oli käytössä ylhäällä. Joka tapauksessa se muuttui taas buddhalaisluostariksi 1100-1200 -luvuilla. Sittemmin se hautautui moneksi sadaksi vuodeksi viidakkoon. 1880-luvulla brittiläinen Mr Bell alkoi tutkia paikkaa. Kuten kuvasta näette, perhekin uhrattiin tieteelle ja kaikki keikkuvat kalliolla aika huterasti:):)

Aika hyvä video Youtubessa koko alueesta.

Dambullan temppeli

Kuvat kertovat parhaiten tästä 200 ennen ajanlaskun alkua perustetusta luostarista. Paikassa oli mystinen tunnelma. Nykyään se ei ole toiminnassa enää. Uskomattomaan paikkaan oli tämäkin tehty kallion kielekkeen alle. Tuonnekin oli ihan kiva nousu iltapäivän kuumuudessa. Kumara vei meidät sinne riksallaan. Vauhdikas kyyti:) Ostimme lapsille pikkulelut lähikaupungista.

Matka jatkui Kandyn kaupunkiin

Sigiriyasta matka jatkui Kumaran järjestämällä autokyydillä Kandyn kaupunkiin. Matka meni mukavasti, olihan se alle 100 km ja tällä kertaa autokin oli hyvä. Kandyyn useimmat turistit suuntaavat Hampaan temppeliä katsomaan. Hampaan temppelissä säilytetään tiukasti vartioidusti ja piilossa yhtä hammasta, jonka uskotaan kuuluneen Buddhalle. Mekin osallistuimme iltarukouksiin auringonlaskun aikaan. Temppelissä oli mystinen tunnelma. Mekin veimme pöydälle lootusasetelman ja katselimme, kun väkeä tuli sisälle. Norsukuvassa hammasta kuljetaan.

Kun H-hetki tuli, alkoi kovaääninen rummutus ja trumpetin soitto. Mekin menimme jonoon, jonka edetessä saattoi kurkistaa alttarin etuosassa olevasta oviaukosta huoneen perällä olevaan rasiaan, jossa hammas on. Samassa luukussa, josta kurkistimme, oli munkki keräämässä ihmisten almuja. Yleensä munkeille annetaan pakkaus. En tiedä tarkkaan, mitä siinä on, mutta olen nähnyt niitä Thaimaassakin. Varmaan ne sisältävät kuivaruokaa ja jotain arkitarvikkeita. Munkit elävät vain almujen varassa ja päivittäin heitä näkyy myös ravintoloissa hakemassa ruokaa. Ensimmäistä kertaa näimme myös naismunkkeja (vai sanotaankohan heitä nunniksi, mutta heillä on kuitenkin samanlainen oranssi asu kuin miehillä ja tukka leikattu.

Kuvia kaupungilta ja Udawatta kelen luonnosuojelumetsästä

Kandyn majoitus

Kandyn hotelli oli täysi nappivalinta. Netissä varatessa on aina hankalaa tietää, millainen paikka lopulta on. Nyt oli ihana! Se on korkealla rinteessä puhtaassa ilmassa luonnosuojelualueen vieressä. Raikkaat ja siistit huoneet. Kiva parveke ja oleskelualueet. Iltaisin pystyy istuskelemaan ulkona, koska lämpötila laskee noin 23 asteeseen. Kandy on noin 500 m meren pinnan yläpuolella. Ensimmäisenä iltana oli buddhalaisten pyhäpäivä (kolmas lauantai täydestä kuusta tai jotain vastaavaa). Oli kiva kuunnella temppelistä kuuluvaa laulua. (Tänään on muuten sama juttu – kivan kuuloista laulua kuuluu lähitemppelistä). Aamulla emme olleet uskoa silmiämme, kun hieno usva peitti rinteet ja pikkuhiljaa kaukaisuudessa alkoi erottua mäen päällä oleva iso Buddhan patsas.

Löysimme kaurahiutaleita kaupasta ja Jaska teki puuron hotellin keittiössä! Pojilla oli ihmetteleminen!

Myös henkilökunta on oikein mukava ja huonepojat avuliaita ja rehellisiä. Aika yksikseen olemme saaneet tässäkin hotellissa olla.

Yhtenä iltana tuli valtava määrä srilankalaisia. He mekastivat lähes koko yön. Kuului kovaäänistä puhetta, ovia paiskottiin ja korot kopsivat. Kyselimme aamulla, mitä sakkia se oikein oli. Olivat kuulemma hääseurue Colombosta ja miehet olivat juopotelleet ennen hääpäivää. Hotelli pahoitteli kovasti melua ja hotellin johtaja sanoi, että joillakin on hieman enemmän rahaa ja he käyttäytyvät kuin multimiljonäärit. Onneksi se sakki oli vain yhden yön! Valokuvasimme aamulla sulhas”pojan”, jolla oli samanlainen perinteinen juhla-asu kuin sulhasellakin.

Kulttuuria ja uskontoa

Jo ensimmäisenä Kandy-iltana pääsimme nauttimaan kulttuuriesityksestä. Aivan hotellin vieressä on Kandy Lake Show, jossa esitetään perinteisiä tansseja akrobatialla ja tulitempuilla höystettyinä. Olipa hieno esitys! Ja millä riemulla erityisesti muutama nuori mies soitti rumpuja. Sittemmin olemme saaneet kuulla esityksen joka ilta, koska kyseessä on avoin tila ja musiikki kuuluu meille. Onneksi esitys on jo puoli kuudelta. Tässä yksi esityksistä. Se on jonkun muun kuvaama, mutta aivan samanlainen sisältyi meidänkin esitykseemme. Valokuvia ei saanut otettua, kun vauhti oli niin hurja.

Aasiasta ei voi olla puhumatta uskonnoista, sillä ne liittyvät edelleen niin tiukasti kulttuuriin. Senpä vuoksi olemme nähneet lukemattomia temppeleitä, luostareita, Buddhan patsaita ja pyytäneet ihmisiä kertomaan uskonnostaan. Täällä pääosa ihmisistä on siis buddhalaisia ja lisäksi on hinduja ja muslimeita. Eilen kävimme syömässä jo toiseen kertaan Jainalaisten hindujen ruokapaikassa. Jainalaisia on Intiassa ”vain” noin 4,5 miljoonaa. Sri Lankassa heitä ei varmasti paljoakaan ole ja tuokin ravintola oli intialaisen perustama. Jainalaisuus perustuu täydelliseen väkivallattomuuteen. Mitään elollista ei saa vahingoittaa. Edes juureksia ja sipuleita ei syödä, koska silloin koko kasvi kuolee. He saattavat myös pitää suunsa edessä maskia, etteivät vahingossa niele pikkuhyönteisiä. Ruokalista näytti tältä

– oli muuten hyvää. Me olemme syöneet täällä vain kasvisruokaa. (Ai niin, sori – yhden kerran Pizza Hutin salamipizza puoliksi : )) Jossain vaiheessa kirjoittelen lisää buddhalaisuudesta. Loppujen lopuksi aika samoja oppeja elämän ja toisten kunnioittamisesta kaikissa uskonnoissa on.

Sigiriyassa kävimme myös majapaikkamme vieressä olevassa pienessä maalaistemppelissä viereisellä mäellä.

Munkki alkoi jutella meille ja pyysi sisälle temppeliin. Buddhalaisoppineet ovat hieman eri mielisiä, onko kyseessä uskonto vai filosofia. Buddha ei nimittäin ollut jumala, eikä ole mitään käskyjä, oppia tai auktoriteettia. Kaikki perustuu keskittymiseen ja kaiken turhan jättämiseen ja hyvään pyrkimiseen. Kun Jaska mainitsi munkille jotain buddhalaisuskonnosta, tämä korjasi heti, että kyseessä on filosofia. Loppujen lopuksi hän halusi meidät FB-kavereiksi ja sovimme, että menemme aamulla mäelle katsomaan auringonnousua. Nukuimme vähän pommiin ja menimme aamulla vaille seitsemältä, MUTTA – mitä ihmettä! – munkille oli tullut täydellinen muistikatkos. Hän ei tuntunut muistavan mitään edellisen illan keskusteluista, eikä hänen FB-tiliäänkään löytynyt. Hän oli nuorehko mies. Jäi kyllä vähän omituinen olo – oliko munkki nauttinut jotain muutakin kuin meditaatiota?

Matka jatkuu

Huomenna on aikainen herätys, kun pitää selviytyä rautatieasemalle puoli kahdeksaksi. Matka jatkuu pitkin legendaarista junareittiä kohti Ellan vuoristokaupunkia (noin 1000 metrin korkeudessa, eli ilma viilenee vielä tästä). Odotamme mukavia patikointeja – tosin moni sanoo, että reitit on huonosti merkittyjä. Kiva käydä myös ensimmäistä kertaa teeviljelmillä. Jätimme yhden paikan välistä pois, sillä siellä yölämpö painuu jopa kymmeneen asteeseen. Kuulumisiin siis! Toivotamme teille kuulaita ja kauniita marraspäiviä. Kohta mennään jo valoa kohti.