No niin, vihdoin taas pieni pala matkaamme luettavaksi. On ollut aikamoinen opettelu tämän blogiohjelman kanssa ja tajusin, etten aiemmilla kerroilla pienentänyt kuvia. Niinpä ne eivät teilläkään tainneet latautua, vaikka siellä on paremmat yhteydet. Nyt olen sitten ladannut kuvien pienennysohjelman ja yrityksen ja erehdyksen kautta olen oppinut pienentämään ja tuomaan Google Photosin kautta WordPressin Media Libraryyn, josta ne voin liittää tänne tekstiin. Tämä oli lyhennetty versio! Sitä paitsi kuvat taitavat vieläkin olla liian isoja. Mutta oppia ikä kaikki! Tässä alla on syyskuun lopun kuulumisia Malesiasta. Pian tulee luettavaksi Langkawin osuus ja mitä meille kuuluu tänne Phuketin ”kotiin”, jossa elelemme kuukauden.
Kuala Lumpur ja Penangin Georgetown, Malesia (24.9.-30.9.2019)
Saavuimme siis Kuala Lumpurin hotelliin aamuyöstä klo 4. Jaskalle uni tuntui maittavan, mutta Minnalla väsymys oli tainnut mennä överiksi, eikä unta tullut. Ihme kyllä autojen äänet ja kadun metelöinti kuuluivat 11. kerrokseen! Tosin hotelli oli kyllä aikamoinen hökötys ja lienee aika heppoisesti rakennettu. Taisi vähän pelottaa tulipalo tai muu vaara. Sitten, kun uni hiukan armahti, alkoikin jo aamun rukoukset lähimoskeijassa. Unet jäivät siis lyhyeksi. Aamupala oli karsea, tarjolla oli paikallista aaamumurkinaa, joka ei kyllä meillä mene alas ja jotain länkkäriaamiaistakin. Mutta kaikki oli jotenkin niin likaista ja epäilyttävää, ettei tehnyt mieli syödä. Hotelli oli valittu sillä kriteerillä, että se sijaitsee päärautatieaseman vieressä.
Niinpä suuntasimme heti aamulla sinne reput selässä. Emme olleet onnistuneet ostamaan lippuja netistä ja jännitti, saammeko lippuja enää. Kaikki sujui kuitenkin ihan mallikkaasti, ei jonotusta ja liput olivat kädessä tuossa tuokiossa. Junamatka meni mukavasti Suomen tasoisessa junassa ja jotain ruokaa ja juomaakin oli tarjolla. Matka kesti noin neljä tuntia. Lauttaterminaali oli vieressä kävelymatkan päässä ja matka kesti vain noin 15 minuuttia. Ilma oli sateinen, jee!!! Se vei saastesumun pois!!!! Saatoimme luopua hengityssuojista!!
Penang sijaitsee Melakan osavaltiossa länsiosassa Malesiaa. Me suuntasimme Penangin pikkusaarelle (Georgetown, jota kutsutaan myös vanhaksi kaupungiksi). Olemme käyneet siellä 11 vuotta sitten, mutta sen jälkeen sinne on tullut mm. katutaidetta ja muuta mielenkiintoista. Kuin itsestään tällä jätimme tällä kertaa väliin Brittien vallan aikaiset hallinnolliset alueet väliin. Keskityimme muihin kaupunginosiin. Malesiassa yleensäkin on oikein mukava olla, ihmiset ovat tottuneet elämään monikulttuurisessa ympäristössä sulassa sovussa. (Toki historiaan mahtuu kaikkea ”pientä”). Penang on sijainnut muinaisten Intian ja Kiinan laivaväylien varrella ja erityisesti siellä aistii pitkäaikaisen kulttuurien välisen kanssakäynnin vahvasti. Ihmiset ovat mukavia ja rentoja kaupunkilaisia. Pukeutumistakin näkyy niin monenlaista, ettei siitä tarvitse hirveästi stressata. Kiinalaiset kulkevat shortseissa, musliminaisilla on huivit ja intialaisilla sarit. Me länkkärit paarustamme menemään niissä niin käytännöllisissä terveyssandaaleissamme, T-paidoissa ja O-mahoissamme:) Toki enemmän peitettyinä kuin rannalla siis!
Hotellimme oli White Mansion, kunnostettu historiallinen rakennus, jossa tavoitellaan boutique-hotellin henkeä. Kodikkuutta korosti se, että kengät riisuttiin ala-aulassa ja vaihdettiin hotellin tohveleihin. Ystävällinen respan intialaisnainen tarjoutui kantamaan reppujamme. Jaska totesi, ”woman no carry”. Siellä sitä meikä samaan aikaan raahasi reppua jyrkkiä portaita ylös. Really, woman no carry;)
Välillä luksusta, White Mansion hotelli ja premium-huone.
Taas sai suu auki ihmetellä erilaisten temppelien määrää ja miettiä, onko tuo taolainen vai buddhalainen, vai ehkä kungfutselainen. Lisäksi olivat tietysti hindujen temppelit ja muslimien moskeijat. Malesian väestö koostuu malaijeista (50 %), kiinalaisista (22 %), alkuperäisasukkaista (11 %) ja intialaisista (7 %). Lisäksi on noin 8 % vailla kansalaisuutta olevia ihmisiä. Kieliä on kymmenittäin (jostain luin, että 140). Virallinen kieli on malaiji, mutta esimerkiksi asiakaspalvelijoilta näköjään vaadittiin lisäksi mandariinikiinan ja englannin kielen taitoa. Se onkin mukavaa, että taksikuskeista lähtien malesialaiset osaavat hyvin englantia. Britit hallitsivat Malesiaa vuoteen 1957 asti. Hyvin yksinkertaistetusti Malesian historiasta: ensin siellä hallitsivat Jaavan ja Sumatran kuninkaat, sitten 1400-luvulta lähtien muodostui sulttaanikuntia ja kolonialismin aikakausi alkoi 1800-luvun alussa. 1500-luvulla osia (esim. Malakan seutua hallitsivat portugalilaiset ja hollantilaiset) ja Iso-Britannia oli ottanut haltuunsa nykyisen Malesian alueen 1900-luvun alkuun mennessä. Kiinalaisten elinkeino on ollut erityisesti kaupankäynti ja osa heistä keräsi valtavat rikkaudet. Heitä alkoi saapua 1500-luvulla ja intialaisia erityisesti 1800-luvun loppupuolella. Japanilaiset valtasivat Malesian toisen maailmansodan aikana.
Erityisesti Penangin alueelle oli tullut jo satoja vuosia sitten paljon kiinalaisia. Penangin Georgetown on täynnä vanhoja kiinalaistyyppisiä kaupparakennuksia. Varakkaimmilla oli hienot kartanot (mansionit), joissa saattoi olla kauppahuone samassa.
Ohjelmamme Georgetownissa muodostui haahuilutekniikalla;) eli sinne, minne nenä osoittaa. Ainoa, minkä päätimme lähteä erityisesti katsomaan oli Pinang Peranakan Mansion.
Tämä mansion on Unescon perintökohde ja se piti sisällään sellaisia kalleuksia ja ihmeitä, ettei ulkoapäin olisi arvannutkaan. Kuljimme mukavan, vahvalla aksentilla puhuvan oppaan kierroksen mukana. Se kannatti, sillä moni asia olisi (taas) jäänyt ymmärtämättä. Kuvissa näkyy mm. eräs isäntäpariskunnista, ooppiumin polttoon käytetty makoilulavitsa ja jade-pöytä ja yhdessä kuvassa ruokasalissa uusi isäntä odottaa vieraitaan 😉 Taloon kuului myös oma temppelinsä, josta on myös kuvia. Temppelin etuosassa oli esi-isien kuvia. Yhtä osaa temppelistä hallitsivat pyhinä pidetyt lepakot. Todennäköisesti kyseessä oli taolainen temppeli, tämä jäi vähän epäselväksi.
Kaikki kuvassa näkyvät korujen siniset osat on tehty Kuningaskalastajan sulista!
Naisten tehtävänä oli olla kaunis ja tehdä kirjontatöitä – ja jälkikasvua, tietty!
Katutaide ja taidekuja
Penangiin on tehty viimeisen kymmenen vuoden aikana hienoja, koskettavia ja humoristisia taideteoksia. Erityisesti alla olevat liettualaisen taiteilijan Ernest Zacharevicin teokset ovat muodostuneet suosikeiksi. Ne ovat interaktiivisia ja yleisö voi mennä kuvaan mukaan.
Taidekujalla olleita töitä:
Tuo apinanaamainen teos on taiteilija Thomas Powellin tekemä ja oli eri paikassa erään kahvilan yhteydessä. (Siellä muuten tapasimme tosi kivan uusseelantilaisen pariskunnan ja kävimme mielenkiintoiset keskustelut.) Nuo taidekujalla olleet työt olivat varmaan paikallisten (harrastelija)taiteilijoiden tekemiä. Mutta joka tapauksessa oli aivan mahtavaa, kun kaupunkia oli näillä elävöitetty. Lisäksi oli vielä alla olevanlaisia raudasta taivuteltuja kolmiulotteisia teoksia. Kyllä on mielenkiintoinen kaupunki tämäkin. Historia, kulttuurien sekoitus, hienoa arkkitehtuuria, rähjäisyyttä ja sitten vielä näitä taideteoksia. Ai niin, matkan ensimmäinen ja toivottavasti ainoa rotta kipitti Penangissa tien yli. Pääsihän siinä Minnalla se perinteinen kiljahdus. Kauppiasta nauratti, että noitahan riittää. Niin varmasti, mutta onneksi en ole montaa joutunut elämäni aikana kohtaamaan.
Puoli vuotta Aasiassa 